Olisko minun pitänyt herätä, olisiko minun pitänyt herätä suhteemme huonoon tilaan jo kauan ennen kuin se meni niin pitkälle kuin meni? Luultavasti olisi, mutta kuinka paljon sitä onkaan valmis antamaan anteeksi, unohtamaan ja jatkamaan uudelleen.
Muistan sen, kun aloin pelätä nukkumaan menemistä, aloin pelätä iltaa, aloin pelätä nukahtamista, aloin pelätä nukkua öisin, kun miehenikin nukkui.
Se alkoi siitä, kun heräsin eräänä yönä siihen, että tunsin voimakkaan iskun olkapäässäni, sitten kyljessäni,taas olkapäässä, selässä, potkun reidessä.. Kohta olinkin jo hereillä, ja vetäydyin peiton alle turvaan, pingottaen peittoa pääni yli kireälle niin, ettei hän erottaisi missä kohtaa vartaloni peiton alla on.
Heräsin, heräsin kirjaimellisesti siihen, että mieheni pahoinpitelee minua.
voiko enää pelottavampaa olla, omassa kodissa, omassa sängyssä?
Ja mikä ehkä kaikkein pahinta, tämä ensimmäinen kerta kun heräsin yölliseen hakkaamiseen sattui vielä sellaisena yönä, kun mieheni tyttäret olivat meillä yötä. Ennen tätä kertaa hän oli pitänyt visusti huolen siitä, että jos lapset olivat meillä, hän ei minuun koskenut, ja niinä päivinä ja öinä tiesinkin olevani turvassa. Hän ei halunnut lastensa näkevän mitä meille tapahtui, ja oikeinhan se olikin.
Itse tajusin silloin ehkä ensimmäisen kerran miten pahaksi tilanne oli päässyt, tosin, sen jälkeenkin suhteemme jatkui vielä pitkään, ja nämä yölliset hakkausherätykset yleistyivät pelottavan paljon. Mutta silti, silloin- aamuna jolloin menin hakattuna ja kyljet kivusta vihloen lapsien kanssa aamupalalle, tajusin että tämä on mennyt todella pahaksi.
Monen monta yötä valvoin mieheni vieressä, katselin hänen nukkumistaan ja koetin sinnitellä hereillä mahdollsimman pitkään, ollakseni valmiina pakenemaan, jos hän sattuisi heräämään ja alkamaan hakata. Jossain vaiheessa aamyötä silti aina nukahdin, koska heräsin aamulla herätyskelloon. Jossain vaiheessa aloin valvoa öitä tietokoneella, ja koetin nukkua niin paljon kuin mahdollista päivisin ja aina kun mieheni oli poissa kotoa. Vaikutus heijastui koko ajan lisää normaaliin elämään, asioiden hoitamiseen ja kavereiden tapaamiseen. Tottakai se vaikuttti.. jos nukuin jokaisen hetken päivästä varastoon, en voinut koskaan tietää, uskaltaisinko nukkua seuraavana yönä.
