Mies tuli kotiin töistä, väsyneenä, nälkäisenä ja kiukkuisena. Olin tehnyt ruoan valmiiksi ja huikkasin hänelle eteiseen "tuu syömään, ruoka on valmista!". Mies tulee eteeni synkkä ilme silmissäään, osaan jo aavistaa pahaa. Mutta koetan olla välittämättä siitä, ja toivon että se menee ohitse.
Syömme melkovaitonaisina, mies kertoo muutamalla sanalla työpäivästään. Minä kuuntelen ja vastailen hiljakseen. Puhelimeni soi, vastaan siihen, ja juttelen hetken siskoni kanssa, huomaan mieheni ilmeestä, että vastaaminen ei ollut hyvä idea, joten lopetan puhelun mahdollisimman nopeasti.

Mies alkaa huutaa että olen huora, juttelen täällä kotona kaiket päivät miesten kanssa, kun hän on töissä. Koetan vastata, että siskoni nytkin soitti. Tässä vaiheessa mieheni on hiuksissani kiinni,nenäni edessä, haarukka kädessään ja sähisee että "puhkon sulta huora silmät". Koetan ehdottaa että hän voisi tarkistaa puhelimestani puhelutiedot, niin soitetut kuin vastaanotetutkin, mutta ei se hänelle sovi, ei hän kuuntele.

Mies repäisee minut eteiseen, tuuppaa lattialle ja alkaa potkia, saan muutaman kipeän potkun kylkeeni ja vatsaani. Tärisen pelosta ja kivusta, koetan nousta ja vilkisen toiveikkaana parin metrin päässä olevaa ulko-ovea. Nousen hitaasti ja varovsti, kuuntelen samalla miten mies syyttelee ja huutaa, ryntään ovelle mahdollisimman nopeast... Ehdin. Minä ehdin! Ehdin rappukäytävään ennen kuin mies saa minusta otteeen.
Vasta rapussa tajuan, että ylläni on vain pelkkä virttynyt kotiasu, eli vanha t-paita ja alushousut. Neuvottomana katselen suljettua kotiovea, tälläkertaa avaimet, kännykkä, vaatteet ja kengät jäivät sisälle.. Naapuriin olen ainakin vielä liian ylpeä menemään.Istahdan toivottomana ylös vievien portaiden juurelle ja pitelen kipeää vatsaani. Kuulen kun mieheni avaa ovemme, ja näen miten hän vetää takkia päälleen vielä kun on sulkemassa ovea. "Päästä mut sisään?" kysyn varovasti, mieheni vilkaisee minua vihaisesti, ottaa hiuksistani kiinni, tuuppaa minut eteisen lattialle ja murahtaaa perääni "meen kaljalle".

Annan veden valua pitkin arka ihoani suihkussa, kuuraan itseäni puhtaaksi. Tunnen itseni häväistyksi, likaiseksi.

Seison ikkunan edessä ja tuijotan vastapäisen talon harmaanlikaista seinää. Tiedän ettei mieheni palaa vielä pariin tuntiin lähikapakasta, ja kun palaa, menee varmasti suoraan nukkumaan.
Seison ja mietin, miten pääsisin täältä pois, tästä tilanteesta.



******************************
mut puheet oli pelkkää helinää.
Ystäviään kuinka ystäviksi nimittää,
kun yksikään ei toden tullen jää.

Kadut kaupungin, joskus mittasin,
nuorukainen huoleton.
Nyt mä laahustan, elän noutajan,
se mut saavuttava on.

Kuinka kerran mua pelottanut ei,
ja tuntui etten uuvu milloinkaan.
Voima karkasi - tuuli vei,
tuskin jalan jalan eteen saan.


Yö - Pelkkää helinää