Haarukka
Olin tehnyt ruoan valmiiksi, kun miehei oli lähdössä töihin. Istuimme keittiössä syömässä, juttelimme tavanomaisia asioita ja mietimme kauppalistaa. Otin puheeksi erään ystäväni (miespuolinen) ja sen, että olisi kiva kutsua hänet, ja hänen tyttöystävänsä vaikka syömään meille. Jostain syystä mieheni raivostui tästä, hän huusi minulle "senkin huora! mitä sulla on sen meneillään sen X:n kanssa??!!". Koetin sitten kauniisti vastata, että "Ei mitään, juurihan sanoin, että voisimme pyytää hänet meille, yhdessä tyttöystävänsä kanssa". Mutta ei, miehei ei enää kuunnellut, hän oli saanut kehrättyä itsensä sopivaan raivoon, ja siitä häntä ei enää palautettaisi ennen räjähdystä. Tiestin tilanteen.. niin monesta aijemmasta kerrasta, osasin varautua, henkisesti ainakin, tulevaan. Hän huusi ja raivosi, hänen mielestään minulla oli ihan liikaa kavereita ja tapasin heitä liikaa. Vielä tässäkin vaiheessa koetin sanoa, että "minähän ehdotin, että he tulisivt käymään, silloin kuin sinäkin olet paikalla". Se oli virhe, siitä hän raivostui lopullisesti.
Mies otti haarukan lautaseltaan, hyökkäsi sen kansssa pöydän yli kohti minua, onnistuin väistämään, koska pöytä oli välissämme.. onneksi. Nousin ja koetin poistua tilanteesta vähin äänin. Mies seurasi perässä ja huusi ja raivosi niin, että sylki kupli hänen suupielessään. Pelkäsin, tiesin, että hän näki pelkoni, ja se tuntui suorastaan kiihottavan häntä, jos nyt ei seksuaalisesti, niin ainakin hänen raivoaan. Koetin estellä häntä, mutta hän heilua haarukan kanssa yhä vain. Vilkaisin sivusilmällä keittiön työtasolle, ja onnekseni tajusin sen olevan tyhjä, esim. veitsistä yms. koska jos niitä olisi ollut käden ulottuvill, hän olisi varmasti sellaisen käteensä napannut. Mies ahdisti minut keittiön ovea vasten ja huusi yhä, hän piteli haarukkaa silmieni korkeudella ja kiroili. Yhtäkkiä hänen kätensä meni suoraksi.. haarukka osui suoraan olkapäähäni, karjaisin kivusta, mutta onneksi olin ehtinyt edes hieman reagoida ja väistää.. Se osui vain puolittain, eikä kovin syvälle.. Minun huutoni ja itkuni, sai miehen raivostumaan entisestään, kuin ärsytetty härkä. Pääsin onneksi pakenemaan vessaan, ja tiesin jo ennakolta, että mieheni menisi tupakkalle parvekkeelle, ja toivoin hartaasti että hän lähtisi sen jälkeen töihin.
Istuin suihkunurkkauksess.. itkin hiljaa ja vapisin. Tunsin miten kipu olkapäässäni tykytti ja sykki, niiskutin ja istuin hiljaa paikoillani. En tiedä miten pitkään. Lopulta nousin, ja riisuduin. Paitani oli veressä, laitoin sen kylmään veteen likoamaan, ja vasta sen jälkeen uskalsin kurkistaa peilistä olkapääni vauroita. Ne olivat vähäisemmät kun olin pelännyt. Haavat eivät onneksi olleet syvät, neljä reikää sievässä rivissä.. Haarukka.
Illalla mieheni palasi töistä, minun haavani olivat kipeät, mutta rupi niihin kasvoi päälle.. niin henkisiin kuin fyysisiinkin. Mieheni oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja sitä minäkin yritin, se oli niin paljon helpompaa. Hymyillä, vaikkakin väkinäisesti, ja jatkaa eteenpäin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti