Naapurit

Minulle tulee kylmä fiilis, ja kuitenkin samalla suuttumus, kiukku ja viha kuumottavat sisintäni.

Kuuntelen miten naapurini paiskoo avo/aviovaimoaan taas ympäri asuntoa, välillä kuuluu huutoa, itkua ja tavaroiden paiskomista. Sitten ei mitään. Taas hetken kuluttua lisää paiskomista ja huutoa.
Mietin monta kertaa käsi puhelimella, mietin minuutin, vielä toisen, ja siirrän puhelimen syrjään. Metelöinti alkaa taas, ja käteni eksyy uudelleen puhelimelle. Emmin, ja peräännyn taas. Olenko pelkuri?
Mietin soittavani poliisille, jotta tilanne ruhoittuisi. Mutta samalla mietin, miten paljon poliisien tulo voi tilannetta pahentaa.. Ei ehkä juuri sillähetkellä. Mutta entä kun poliisit lähtevät? Tai jos vievät riehuvan osapuolen pois, ja kun tämä pääsee putkasta takaisin kotiin.. Kyse ei ole siitä, etten välittäisi, tai etten haluaisi puttua, mutta siitä, että tiedän, miten tilanne voi pahentua, jos siihen joku muu puuttuu.
Tälläkertaa en soittanut, meteli lakkasi. Ovi kävi rappukäytävässä ja joku alkoi laskeutua nyyhkyttäen portaita. Toivottavasti naisella on paikka minne mennä.

Ystäväni pyysi minua lähtemään kanssaan erääseen seminaariin: 6.10.10 - "Ja ne sanoi että anteeksiantaminen on osa prosessia". Seminaari naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen sovitteluun liittyvästä lainsäädännöstä 06.10.10 klo 16.15-19.00. Puhujina oikeusministeri Brax ja Tukinainen ry:n edustaja. Vapaa pääsy. (Pikkuparlamentin kansalaisinfo, Arkadiankatu 3, Hki).
Kyllähän tuonne voisi mennä,ystävääni lainaten: "olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on virallisten tahojen mielipide lähisuhdeväkivallasta".