Kauhukuva siitä, miten entinen puolisoni pitelee keittiöveistä kurkuallani, sormet tiukasti kietoutuneena hiusteni ympärille.. Miten koetan olla hiljaa, yhtään ärsyttämättä, ja käytän jokaisen kallisarvoisen sekunnin sadasosan siihen, että katson missä kännykkäni, avaimeni ja muut tavarat ovat.
Vihdoin puolisoni hellittää otettaa.. vetää veitsen pois kaulaltani, mutta puraisee kipeästi ja lujaa suoraan kurkkutorven kohdalta. iskee muutaman iskun suoraan vatsaani. Lopulta hän päästää otteensa, ja rymistelee parvekkeelle tupakalla.
Haluaisin vajota lattialle, itkeä, vapista, tuntuu että voisin melkein laskea pelosta alleni.
kuitenkin jokin pakottaa minut toimimaan ja käyttämään jokaisen hetken hyväkseni, haalin päälleni vaatteet mitkä ensimmäisenä käsiini osuvat, koska koko tämän episodin alkaessa, olin jo käymässä nukkumaan, alasti sängyssä. Revin päälleni paidan, farkut, kengät ja taskuun puhelimen ja avaimet. Rintaliivien, alushousujen tai sukkien etsimiseen ei nyt ole aikaa.
Seuraava muistikuvani on kaverini luota, patjalta tyhjästä huoneesta. En muista tai tiedä, miten olen päässyt hänen luokseen.
Itken helpotuksesta ja pelosta.. Onneksi oli tälläkertaa turvapaikka minne mennä.
Tuo kuva palaa mieleeni yhä uudestaan, en saa unta..
Ehkä ensi yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti