En edes muista mistä se riita alkoi- en halua muistaa, opettelen unohtamaan...
----------
Tunnen nyrkin iskut vatsassani, koetan suojata päätäni käsilläni, joten vatsani jää paljaaksi. Haluaisin käpertyä sohvalle, ja odottaa kuinka monta nyrkiniskua ja potkua on vielä tulossa, mutta pelkään, että jos jään siihen, en enää heräisi.
Nousen siis, ja toivon ettei hän estä pääsyäni eteiseen tai ovesta ulos. Mieheni raivoaa, huutaa ja karjuu syytöksiään.. niin että sylki lentää hänen suustaan, välillä hän tuo kasvonsa ihan kasvojeni eteen ja tuijottaa vihaa ja inhoa leiskuvat silmänsä aivan kasvoihini kiinni. Samaa aikaan, tunnen taas vihlaisevaa kipua kyljessäni, hän on potkaisut minua. Taitun kumaraa pidellen kylkeäni, ja samalla saan usen nyrkiniskun sarjan päähäni. Horjahdan vasten sohvaa ja saa vielä uuden potkun kylkeeni. Vaikka kuinka koetan purra hammasta ja olla aivan hiljaa, pieni valitus karkaa huuliltani. Siitäkös hän suuttuu taas lisää.. "jos et oo hiljaa, tapan sut.." hän lyö vielä muutama kerran kasvoihini ja poistuu tupakalle.
Istun hetken paikoillani, huohotan. Vavisten käyn kasaamassa vaatteet valmiiksi makuuhuoneesta, otan avaimet ja kännykän mukaani, sekä kännykän laturin, koska se huomaan akun olevan melkein loppu.
Pakenen suihkuun, vessan peilistä huomaan, miten silmäni on mustana, ja kyljessä kengän kokoinen sinivioletti alue, kumartuminen sattuu.. ja arvelen kylkiluuni olevan poikki. Annan kylmän veden valua päälleni, ja toivon sen rauhoittavan edes hieman mustelmien syntymistä.
Kauhukseni tajuan, että on perjantai, ja seuraavana päivänä mieheni veli olisi tulossa käymään kahden lapsensa kanssa. Mietin miten saan silmäni meikattua piiloon.
Tulen suihkusta, mieheni kuuntelee sohvalla kuulokkeet päässä musiikkia ja lukee lehteä. Tiedän saavani olla rauhassa loppuillan ja menen tiskaamaan..
---------
Kun vielä unohtaisi nämä kuvat jotka öisin piirtyvät joskus turhankin elävänä muistista verkkokalvoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti